Vegaanista rehunsyöjäksi

Tietämättömille kasvissyönti kuulostaa raakojen porkkanoiden pureskelulta ja salaatinlehdiltä. Tämän takia viimeiset parikymmentä vuotta olen esimerkilläni halunnut näyttää, että vegaani syö ihan samoja tuttuja ruokia kuin muutkin, paitsi että lihan, kananmunien ja maitotuotteiden sijaan ainesosina on käytetty jotain muuta. Olen syönyt jätskiä, hampurilaisia, pitsaa, limpparia, jugurttia, kakkuja, lasagnea ja makkaraa. Ei ruokavalioni silti epäterveellinen ole ollut, koska olen myös hedelmähullu ja rakastan isoja salaatteja sekä aasialaista ruokaa.

En enää pysty syömään samoin kuin ennen, koska ihan terveellisinä pidettävien voileipien ja thaicurryjen nauttiminen lähtee lapasesta. Minun on siis pitänyt terveellistää ja keventää ruokatottumuksiani.

Olen aloittanut raakaruoan suhteen samanlaisen prosessin kuin entiset lihansyönnin vauhkot puolustajat, jotka ovat päässeet jonkun mielessään olevan esteen yli ja ryhtyneet kasvissyöjiksi.

Soijapihvit, seitanleikkeet ja kuppikakut ovat minulle pyhä asia, joilla voi todistaa kasvissyönnin olevan helppoa. On ollut hankalaa päästä irti siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse olla se henkilö, joka omalla herkuttelullaan todistaa maailmalle, että vegaani voi syödä kaikenlaisia ihanuuksia. Rasvassa, suolassa ja sokerissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kaikki meistä, niin kasvis- kuin sekasyöjistäkään, eivät pysty näitä kohtuullisuuden nimissä syömään, mikä on harmi.

Vähitellen olen muuttunut sellaiseksi vegaaniksi, jollaiseksi tietämättömimmät luulevat kaikkia vegaaneja, eli mauttomien rehujen märehtijäksi.

Raakaruoan nimeen vannovat syövät siis paljon vihanneksia raakana. Tämä vastaa ainakin minun käsitystäni yliterveellisestä ruoasta. Vaikka vertasin herkkuvegaanin raakaruokailijaksi ryhtymistä samanlaiseksi prosessiksi kuin hätääntyneen lihansyöjän ryhtymistä kasvissyöjäksi, on näissä kuitenkin valtava ero: kasvissyöjäksi ryhdytään yleensä eettisten syiden takia. Eettinen ajatusprosessi johtaa usein siihen, että liharuoan syöminen alkaa tuntua yhtä mahdottomalta ajatukselta kuin kivien syöminen. Tällöin liha ja muutkin eläintuotteet jäävät kokonaan pois käytöstä.

Raakaruokailu sen sijaan on terveellisyystouhua ja siksi ei ole mitään syytä olla ihan ehdoton ja eliminoida kokonaan kypsennettyä ja teollista ruokaa. Siksi mitä varmimmin juhannuksena grillaan seitanmakkaroita ja syön niitä ihan liian monta. Sitten siirryn taas raakaruokien pariin, joiden moninaisuus on alkanut hämmästyttää minua ihan vastaavalla tavalla kuin aloittelevaa kasvissyöjää hämmästyttää miten kasviksista voi tehdä ihan kaikenmakuista ruokaa.

Jenni Pasanen

Kirjoittaja on työskennellyt muun muassa Animalian tapahtumatuottajana

 

About animaliary

Tässä blogissa vierailevien kirjoittajien mielipiteet ovat henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Animalian virallista kantaa. Eläinsuojeluliitto Animalia on Suomen johtava eläinsuojelujärjestö, joka edistää eläinten hyvinvointia ja oikeuksia Suomessa ja kansainvälisesti. Animalian pääasialliset toimintakohteet ovat koe-eläintoiminta, kotieläintuotanto ja turkistarhaus. Animalia tiedottaa, kampanjoi, vaikuttaa lainsäädäntöön ja asenteisiin. Animalia toimii vain avoimesti ja laillisia keinoja käyttäen.
This entry was posted in Animalia, kasvissyönti. Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin Vegaanista rehunsyöjäksi

  1. mea salo sanoo:

    hei, oikein hyvä teksti! kohta kenties teet raakatäytekakkuja ja sekaruokaa markkeeraavia raakaherkkuja todistaaksesi, että raakailija voi nautiskella ;o) mäkin teen niitä enempi toisia varten, kun issekseni syön hyvin yksinkertaisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s