Miten ihmisestä tehdään vegaani? – Laitetaan se maatilalle töihin.
Laura Uotila
Tänään vietetään maailman vegaanipäivää. Itselleni se on 12. kerta, kun vietän päivää vegaanina. Päätös ei tullut suurien filosofisten pohdintojen tuloksena, vaan tuotantoeläimiin läheisen tutustumisen kautta. Sentimentaalista, kyllä – mutta mielestäni silti aitoa eläinrakkautta.
Mennään ajassa yli 11 vuotta taaksepäin. Suoritin puutarhuriopintojeni viimeisen kesän työharjoittelun idyllisellä, pienellä luomutilalla.
Kesä sujui iloisissa merkeissä. Tilan eläimet vaikuttivat niin onnellisilta kuin suinkin voi kuvitella: pari lehmää, sonni ja niiden yhteiset vasikat saivat laiduntaa laajoilla luonnonniityillä.
Vaikka lehmiä lypsettiin, annettiin vasikoiden silti kulkea kuukausia emiensä kanssa ja imeä maitoa sen minkä tarvitsivat. Ihmiset lypsivät vain vasikoilta ylijäävän maidon.
Sioilla taas oli käytössään usean hehtaarin laidun, jossa ne saivat porsia olkipaalipesään ja tonkia maata sen minkä jaksoivat. Lähinnä ne tyytyivät paistattelemaan päivää mutakuopissaan.
Kanoilla oli valtavan suuri ulkoaitaus (josta ne tosin pääsivät usein myös omatoimisesti pois), eikä munantuotannon ”sivutuotteina” kuoriutuvia kukkopoikasia tapettu kuin pakon edessä, sitten jos kukkotappelut yltyivät liiaksi.
Olin kuin tuotantoeläinten pienessä paratiisissa – lukuun ottamatta sitä seikkaa, että liian varhainen kuolema odotti osaa eläimistä. Joka aamu minun oli vain vaikeampi ja vaikeampi katsoa silmiin vasikoita, joiden kohtalo oli ollut syntyä sonneiksi. Niille ei ollut muuta käyttöä kuin laittaa teuraaksi, kunhan ovat vähän kasvaneet.
Ja ne pikkupossut. Elämäni mieleenpainuvimpia hetkiä oli ne päivät, jolloin pikkusiat päättivät ottaa hatkat laitumeltaan ja tulla kanssani peltotöihin. Aivan kuin olisin ollut keskellä koiranpentujen leikkitannerta, mutta kenkien nauhoja kiskoivatkin pikkukärsät ja syliin kiipesi täysi lasti sorkkia ja saparoita. Kuka näitä voi syödä.
Vaikka olin tässä vaiheessa jo normikasvisyöjä enkä siis syönyt lihaa, mutta maitoa ja kananmunia kyllä, alkoi takaraivossani takoa ajatus: jos en olisi kuluttamassa näiden lehmien maitoa, eivät nuo vasikat joutuisi teuraaksi eivätkä nuo aikuistuneet kukot lahdattaviksi. Kun niiden eläinten silmiin katsominen muuttui liian vaikeaksi, oli ainoa vaihtoehtoni ryhtyä vegaaniksi. En siis voi kehuskellä, että päätökseni taustalla olisi suuria filosofisia eläinoikeuspohdintoja. Minulle riitti syiksi vasikan katse ja kukkojen elämänilo.
Suomalainen syö elämänsä aikana yli 500 eläintä: suurin osa niistä on broilereita. Jos mukaan laskettaisiin vielä välillisesti esimerkiksi kananmunantuotannon takia tapettavat kukonpoikaset, kasvaisi luku edelleen. Olenkin varsin iloinen, ettei minun tarvitse olla tuota lukua enää kasvattamassa – ei välillisesti eikä välittömästi.
Tänään onkin oiva päivä kokeilla uutta vegaaniruokareseptiä: Kokataan herkullista vegaaniruokaa ja kilisytetään antaumuksella haarukoitamme tuotantoeläinten elämän kunniaksi!
Reseptejä löytyy esimerkiksi Vapauta valinnoilla –sivuilta!
Laura Uotila
Kirjoittaja toimii Animaliassa eläinsuojeluasiantuntijana
Tuholaistorjunnassa ruokakasveista tapettavat ötökät eivät ole söpöjä, joten niitä ei tarvitse suojella, eikä siis laskea mukaan tuohon 500 tapettavaan eläimeen. Näin ihmismieli toimii.
Mä oon yhä vaan enemmän kiinnostunut kasvisruuasta sen ekologisuuden takia, seka luomuruuasta sen eettisyyden takia. Mutta yks juttu mua vaan on oikeasti mietityttänyt. Jos alkaa täysin kasvissyöjäksi, niin eihän silloin varsinaisesti vastusta eläinten kammottavia oloja, vaan koko tuotantoa, riippumatta siitä millaiset olot eläimillä on. Ja eihän näin tuottajilla ole mitään painetta parantaakaan eläinten oloja! Ja eikö, vegaanien tavoite ole, että jokainen alkaisi kasvissyöjäksi? Mutta mitä kävisi sitten lehmille, possuille, kanoille yms.? Eivätkö ne kuolisi sukupuuttoon? Myönnän, että on aika utopista ajatella, että koko maailma lopettaisi eläinkunnan tuotteiden tuotannon, mutta tämä onkin jossittelua. Eihän niitä nytkään pidetä lemmikkeitä, eikä lehmiä pahemmin villeinäkään elä, kuin jossain Intiassa (jossa niillä on kyllä myös aika huonot olot). Onko siis tavoitteena hävittää nämä lajit kokonaan? Vaikka, tosin en tuota lemmikki vaihtoehtoakaan pidä kovin hyvänä…. Sillä monesti, myös lemmikkieläinten eläinmäisyys unohdetaan ihan liikaa ja ne inhimillistetään ja kohdellaan kuin ihmisiä, enkä usko minkään eläimen nautivan siitäkään. Eläimen tulisi saada olla eläin, ei ihminen eikä kone.