Mistä on Suomen luonto tehty?

Dan Koivulaakso

Dan Koivulaakso

”Talviunilta herännyt karhu pakeni kymmeniä kilometrejä salakaatajia”, ”Kemikaali-isku ahman pesään Sallassa”, ”Sopuisan ilveksen kaatamiseen entistä enemmän lupia”. Nämä vuonna 2010 julkaistujen uutisten otsikot kertovat karua totuutta suurpetojen kohtelusta 2000-luvun Suomessa. Petovihan suhteen elämmekin samassa ilmapiirissä kuin satoja vuosia sitten: 1900-luvun alussa ilveskanta oli hävitetty Suomesta lähes kokonaan ja susiin liittyvää vainoa on kautta aikojen ruokittu erilaisilla myyteillä.

1970-luvulta lähtien on petokantoja saatu elvytettyä lyhentämällä metsästysaikoja ja pienentämällä riistanpyyntilupia sekä kehittämällä petovahinkojen korvausjärjestelmää. Ahma rauhoitettiin koko maassa vuonna 1982. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on petojen kaatolupia kuitenkin nostettu huomattavasti (esimerkiksi ilveksen pyytämiseen sai 65 kaatolupaa vuonna 2004 kun taas 2009 niitä myönnettiin jo 298 kappaletta) ja ahman törkeä salametsästys jatkuu riittävien valvontaresurssien puuttuessa. Lisäksi metsästysaikoja pyritään laajentamaan. Viimeksi tämän vuoden tammikuussa ministeri Anttila teki ehdotuksen karhun kevätpyynnin aloittamisesta.

Pedot ovat tärkeä osa Suomen luontoa. Paitsi että velvollisuutenamme on suojella lajeja sukupuutolta ja pitää kannat kestävinä, on lajin säilyttäminen jo itseisarvoisesti tärkeä asia. Suurpetojen metsästykselle on tähän asti haettu perusteluita niiden aiheuttamasta uhkasta ihmiselle, lemmikkieläimille tai elinkeinolle. Ilveksen tai ahman ei tiedetä hyökänneen ihmisen kimppuun Suomessa ja lemmikkieläimiin kohdistuva uhka tarkoittaa useimmissa tapauksissa metsästyskoiraa.

Suurpedot ovatkin ihmisen kannalta suurin ongelma Lapissa, missä pedot nappaavat porotokista osansa. Petokorvausjärjestelmää, valistusta sekä valvontaa pitää lisätä Lapin erämailla. Yhtälailla salametsästyksen ja petojen kuoliaaksi kiduttamisen tulee loppua. Pohjoisessa on oltava tilaa muillekin eläimille kuin poroille. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön vuodelle 2011 annetut ilveksenkaatolupamäärät tulevat hävittämään ilveksen Lapista lähes kokonaan.

Lainsäädännön kannalta on hienoa, että laki törkeästä metsästysrikoksesta saatiin aikaiseksi. Tämä kuitenkin vaikuttaa lähinnä organisoituun salametsästykseen eikä sinänsä lievennä vihamielistä asennetta suurpetoja kohtaan.

Suurpetoasiat ovat myös yksi monista luontoon ja luonnonsuojeluun liittyvistä kysymyksistä, jotka antavat aihetta pohtia maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön välistä tehtävänjakoa. Suomen luonto tarvitsee vahvan ympäristöministeriön eikä maa- ja metsätalousministeriön vanhentunutta ja elinkeinoharjoittajien etujen mukaista politiikkaa.

Dan Koivulaakso
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (Vas.) ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Kaikkien Nasuvasti sanottu -blogiin kirjoittavien henkilöiden tekstit ovat heidän henkilökohtaisia mielipiteitään, eivätkä välttämättä edusta Eläinsuojeluliitto Animalian virallista kantaa.


This entry was posted in eläinsuojelu and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s