nasuvastisanottu

Olen viime viikkoina tavannut kansanedustajia vapaa-ajallani, sillä nyt on oikea aika. Viimein näkyy valoa pahoinvoivien karvaturrien tunnelissa. Tapaamiset ovat aina olleet miellyttäviä ja edustajat kiinnostuneita aiheesta – tavallisia ihmisiähän edustajat ovat, eikä moni aiheesta etukäteen tarkemmin tiennyt. Jollei sitten ollut käynyt turkistarhalla, sillä voittoa tekevä tuotannonala lobbaa minkä kerkeää. Kouluvierailujakin kuulemma tekevät, jotta alalle saataisiin nuoria yrittäjiä. Se, jos mikä on nuoria puolustavan opettajankin näkökulmasta vastuutonta toimintaa.

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja esitti tänään turkisalan puolesta ilmeisesti itse keksimiään väitteitä? Lähteitä ei ainakaan näkynyt. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/eläköön-terrori-1.36175

Katsotaanpa faktoja tarkemmin, näin vapaaehtoisen, rahatta “lobbaavan” näkökulmasta:

1) Alan kieltäneitä Euroopan maita on jo 11. Viime vuosina tahti on tihentynyt. Kieltoja on otettu käyttöön EU-komission turkiseläinten hyvinvointia käsittelevän raportin (2001) jälkeen. Kun maakohtaisia kieltoja saadaan enemmän, lähdetään ajamaan EU-tason kieltoa. Ennakkotapauksina toimivat jo EU:ssa tuontikiellon saaneet koira-, kissa- ja hyljeturkit.

2) Turkiksen markkinointi ekotuotteena on EU:ssa kielletty ja kuluttaja-asiamies puuttui asiaan Suomessakin jo 1993. Esimerkiksi STKL:n omissa elinkaarianalyyseissä turkiksen ilmasto- ja rehevöittämispäästöt olivat satakertaiset akryyli-, polyesteri- ja puuvillamateriaaleihin verrattuna (Silvenius ym., 2011).

3) Verkkohäkit eivät ole ”luonnonmukaisia”. Eläinten fysiologisia ja käyttäytymistieteellisiä tarpeita voi verrata eläintarhanormeihin – siellä vaatimuksena on sata kertaa enemmän tilaa ja monipuolisuutta ketulle ja minkille. (vrt. EU, 2011)

4) Supikoiraa tarhaavat enää Suomi, Puola ja Kiina. EU:n raportti (2001) suositteli supin tarhauksen lopettamista – eläin on villi ja nukkuu luonnossa talviunta, eikä sen tarpeista tarhaolosuhteissa ole tutkimustietoa tarpeeksi. Puolassa 250 000 ihmistä on allekirjoittanut kansalaisaloitteen turkistarhauksen lakkauttamisesta.

5) Kiinassa eläinsuojelulait ovat kehittymässä, ja turkistarhauksen normit kehittymässä Suomea vastaaviksi. Turkisala on itse säännöllisesti myynyt siitoskettuja Kiinaan, markkinoi isosti edistäen kysyntää sekä lobbaa muotiteollisuudessa. Siitä huolimatta valtaosa vaateliikkeistä on jo vapaaehtoisesti sitoutunut turkittomuuteen. Kun turkikset kielletään EU:ssa, se vaikuttaa myös muuhun maailmaan.

6) Kysyntä ei ole vakio, vaan ala on hyvin suhdanne herkkä. Tulot olivat kolme vuotta sitten vain alle neljäsosan nykyisestä. Suomella on nytkin kieltoon varaa. Veronkertymä on vain reilu 10 € kansalaista kohden.

7) Tarhaajat eläköityvät. Lopuista valta-osalla on sivuelinkeino jo valmiina. MTT:n (2007) raportin mukaan: Turkistarhaajista 40 % on yli 50-vuotiaita ja vain 10 % alle 35-vuotiaita. Vastaavasti vain 40 % reilusta tuhannesta turkistilasta on päätoimisia ja päätoimisuuden aste nouseekin turkistuottajan iän kasvaessa, sillä iän kasvaessa muun työn tekeminen vähenee selvästi. Neljäsosalla turkistuottajista turkistulot ovat alle 50 % kokonaistuloista. Kolmasosalla tiloista harjoitetaan muutakin maataloustuotantoa. Muuta yritystoimintaa harjoitetaan noin 20 %:lla turkistiloista. Siirtymäaika on siis tärkeä inhimillinen tuki, jolla tuottajat voivat sopeutua ”elinkeinorakenteen muutokseen”. Monella muulla alalla ei siirtymäaikoja juuri ole saatu, vaikka ihminen joutuukin alaa syystä tai toisesta vaihtamaan. Muuttuneet lait ja normit ovat koskettaneet myös muita tuotannon aloja.

8) Alan itse itselleen myöntämät ”sertifikaatit” eivät juuri ylitä eläinsuojelulain minimitasoa ja niistä huolimatta eläinsuojelurikkomuksia on paljon (Evira, 2011). Tarkastetuista 53 turkistilasta 53 %:ssa (28 tarhaa) todettiin puutteita eläinsuojelusäädösten noudattamisessa.  Edellisenä vuonna 57 tarhasta puutteita löytyi peräti 61 %:ssa. Rikkomuksina olivat (2011):

- ketunpentujen tai täyskasvuisten käytettävissä ei ollut riittävästi tilaa (33%)

- osalla tarhoista häkkien uusiminen on kesken

- pureskelu- ja virikemateriaalia puuttui (jopa 26 %:lla tiloista)

- häkkien pohjat eivät olleet asianmukaisia, esimerkiksi pohjaverkon muovipäällyste puuttui useassa tapauksessa

- sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten asianmukainen hoito sekä aiheen kirjanpito laiminlyöty (6%)

- puutteellisesti aidattu tarha pakojen estämiseksi (11%)

9) Vaarana on eläinten kärsimyksen ja kansalaisaloitteiden vähättely – raha puhuu pienessä valtapiirissä? Puhemiesneuvosto päättänee 9.4 yleisesti kansalaisaloitteiden käsittelystä. http://nasuvastisanottu.com/2013/03/21/kansalaisaloitteiden-eduskuntakasittelysta-paatettaneen-huhtikuun-alussa-vaikuta-nyt/

Laita sähköpostia heille NYT (etunimi.sukunimi@eduskunta.fi) ja vaadi aloitteita suureen saliin äänestykseen. Etteivät ne hautautuisi pienen piirin valiokuntiin. Puhemiesneuvostoa johtaa puhemies Eero Heinäluoma (sd.). Varapuhemiehet ovat Pekka Ravi (kok.) sekä Anssi Joutsenlahti (ps.). Muut puhemiesneuvoston jäsenet ovat (aakkosjärjestyksessä) Tuija Brax (vihr.), Tarja Filatov (sd.), Anne Holmlund (kok.), Kalle Jokinen (kok.), Martti Korhonen (vas.), Johannes Koskinen (sd.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Jari Leppä (kesk.), Päivi Lipponen (sd.), Pirkko Mattila (ps.), Jussi Niinistö (ps.), Mauri Pekkarinen (kesk.), Juha Rehula (kesk.), Kimmo Sasi (kok.), Timo Soini (ps.) sekä Raija Vahasalo (kok.).

10) Suurin osa kansasta haluaa turkiseläinten hyvinvointiin parannuksia. Vain 24 % hyväksyy nykymuotoisen turkistarhauksen (Maaseudun tulevaisuuden gallup, 2011). Saman voin empiirisesti vakuttaa 700 allekirjoitusta keränneenä – aloitteen kannattajia oli kaikista ihmisryhmistä, jopa tarhausalalla työskennelleitä (totesivat moni, että ”kamalaahan se tosiaan on”). Allekirjoittajia oli helppo löytää.

Marianne Juntunen
kemian opettaja, DI
Kirjoittaja on Animalian aktiivi, joka on kiertänyt alkuvuoden tapaamassa kansanedustajia turkistarhauksen kieltämistä ajavan kansalaisaloitteen edistämiseksi.

Lähteet:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/eläköön-terrori-1.36175

Evira, (2011). Eläinten hyvinvoinnin valvonta –raportti.

Silvenius, F, Koskinen, N., Kurppa, S., Rekilä, T., Sepponen, J. & Hyvärinen, H. (2011). Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi. MTT:n Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:lle ja Turkistuottajat Oy:lle tekemä tilaustutkimus. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti29.pdf

Karhula, T., Latukka, A. & Rekilä, T. (2007). Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä 160, s.14. http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts160.pdf

EU, (2001). Report of the scientific commitee on animal health and animal welfare 2001. The welfare of animals kept for fur production.  http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scah/out67_en.pdf. s.178-180,183-184.

Lisäksi … Hyvinvointijulkaisuja ovat tietysti tieteelliset alan lehdet täynnä. Esim. Virikkeet vähentävät minkkien tylsistymistä. Meagher, & Mason, (2012) Environmental Enrichment Reduces Signs of Boredom in Caged Mink.            PLoS ONE, 7(11): e49180.

http://www.plosone.org/article/info%3Adoi/10.1371/journal.pone.0049180

Kirjoitus on aiemmin julkaistu täällä.