Halu uskoa hyviin uutisiin

Poikkesin taannoin erään ison tavaratalon kosmetiikkaosastolla ja ihmettelin, miksi kaikki pupumerkillä varustetut shampoot ja hoitoaineet on piilotettu perimmäiseen nurkkaan, jonne kukaan ei löydä etsimälläkään, saati törmää vahingossa. – Meitä on ohjeistettu niin, että erikoistuotteet on oltava niille varatulla paikalla, myyjä selvitti. Hän kertoi myös, että ”nykyään Suomessa ei oikeastaan myydä mitään kosmetiikkatuotteita, joita on testattu eläinkokeilla”. Toisin sanoen, kaikki heidän liikkeessään olevat shampoot, hoitoaineet, hajuvedet, puuterit, huulipunat ja muut arkipäivän tuotteet olisivat hänen mukaansa eläinkokeettomia. – Ne on ihan laissa kielletty, ne kosmetiikan eläinkokeet, joten voit puhtaalla omalla tunnolla ostaa ihan minkä tahansa tuotteen meiltä, myyjä kertoi.

Hämmästelin väitettä myöhemmin muutamille tutuilleni ja useampi myönsi kuulleensa samaa. Hyvin moni kuluttaja luottaa varmasti täysin siihen, mitä kauneusosaston myyjä heille kertoo, ja siksi olisi tärkeää, että myyjät kertoisivat totuuden. Nimittäin maaliskuuhun 2013 asti EU-alueella saa myydä kosmetiikkatuotteita, jotka on testattu kolmella erikseen sallitulla eläinkokeella EU:n ulkopuolella. Kielto on lisäksi jatkuvasti uhattuna, joten saattaa olla, ettemme vielä ensi vuonnakaan saa kieltoa voimaan.

Pupumerkki, joka kertoo eläinkokeettomuudesta

Nettiä selaillessani olen törmännyt usein viestiketjuihin, joissa hämmästellään miksi yritys X ei ole Animalian eläinkokeettomalla listalla mukana, vaikka heidän myymänsä/valmistamansa kosmetiikka on eläinkokeetonta heidän omien sanojensa mukaan. Yritysten palautteissa usein listalle kuulumattomuus jätetään eläinkokeettomuuden vakuuttelun ohessa perustelematta. Jotkut yritysten edustajat kertovat, että valmiita tuotteita ei testata eläimillä, mutta raaka-aineista he eivät puhu mitään, eikä asiaan perehtymätön kuluttaja osaa tällaista kysyäkään. Toiset toteavat tavaratalon myyjien tapaan, että uuden lain mukaan eläimillä testattuja tuotteita ei saa myydä Suomessa ja tämä riittää useimmille kuluttajille. He kertovat noudattavansa EU:n ohjeistusta ja laittavat kirjeeseen otteen Euroopan komission asetuksesta: “EU on kieltänyt eläinkokeet kosmetiikkatuotteiden testaamisessa. Valmiita kosmetiikkatuotteita ei ole saanut testata eläimillä 11.9.2004 jälkeen. Myös tuotteiden valmistamiseen käytettävien ainesosien testaaminen eläimillä kielletään sitä mukaa kun vaihtoehtoiset koemenetelmät kehittyvät. Kielto astuu voimaan viimeistään vuonna 2009. Joidenkin erityisen vaikeasti korvattavien kokeiden sallitaan jatkuvan eläimillä 2013 saakka.”

Kuluttajat haluavat uskoa hyvään ja kirje on helppo tulkita niin, että eläinkokeita ei tehdä, maassa rauha, hattaroita ja tähtisadetikkuja. Kriittisellä kuluttajalla hälytyskellot alkavat soida kun kerrotaan, että ”tuotteiden valmistamiseen käytettävien ainesosien testaaminen eläimillä kielletään SITÄ MUKAA KUN VAIHTOEHTOISET MENETELMÄT KEHITTYVÄT”. Kaikille eläinkokeille ei vielä ole olemassa vaihtoehtoista menetelmää eikä valtio ole juurikaan auttanut tätä kehitystä: ”Valtio tukee eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä vain murto-osalla verrattuna koe-eläintoimintaan käytettäviin rahoihin. Viime vuosina valtion rahoitus vaihtoehtomenetelmätutkimukselle on ollut ainoastaan 40 000 euroa vuodessa”, kuten Animalian tiedote kertoo. Kriittinen kuluttaja kiinnittää huomionsa myös siihen, että ”Joidenkin erityisen vaikeasti korvattavien kokeiden SALLITAAN JATKUVAN ELÄIMILLÄ 2013 SAAKKA”.

Yrityksiltä saadut vastaukset kannattaa siis lukea tarkkaan. Yritysten intressi on myydä tuotetta: jos kuluttaja haluaa kuulla tuotteen olevan eläinkokeeton, niin kerrottakoon hänelle niin, laitetaan ne epäilyttävämmät kohdat sellaiseen muotoon, että kuluttajasta se kuulostaa hyvältä ja vakuuttavalta. Vastatessaan huolestuneiden kuluttajien palautteisiin, yritysten edustajat saattavat kertoa, kuinka tuotemerkki on valittu vaikkapa Vuoden eettiseksi tuotemerkiksi. Kriittinen kuluttaja ei lumoudu kaunopuheista. Mielestäni vain virallinen sertifiointi antaa vakuuden eläinkokeettomuudesta.

Listalle päästäkseen yritysten on sitouduttava eläineettisen kosmetiikan standardiin. Yritys käy läpi ulkopuolisen tahon tarkastuksen, jolla eläinkokeettomuus varmistetaan sekä raaka-aineiden että valmiiden tuotteiden osalta. Standardiin sitoutunut yritys ei tee eikä teetä eläinkokeita eikä ole osallisena eläimillä testaamisessa nyt eikä tulevaisuudessa. Yritys käy myös läpi vähintään kolmen vuoden välein riippumattoman tarkastuksen. Listalla olevia yrityksiä seurataan säännöllisesti ja toisinaan käy harmillisesti niin, että jokin yritys joutuu listalta pois, kuten kävi muutamalle yritykselle Kiinan markkinoihin liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Animalia tiedotti asiasta aiemmin keväällä. Toisaalta on ikävää, että yritys, joiden tuotteista on pitänyt, joutuu listalta ulos, mutta toisaalta ratkaisu osoittaa sen, että toimintaa ei katsota sormien välistä. Mielestäni tämä kasvattaa listan uskottavuutta ja luotettavuutta entisestään.

Moni varmasti epäilee myös minun puolueettomuuttani ja oikeassa olette, en ole puolueeton. Olen eläinten puolella, sillä tavoitteenani on maailma, jossa kosmetiikkaa ei testata eläimillä. En kiellä, etteikö vaikkapa luonnonkosmetiikkaa valmistava yritys voisi olla eläinkokeeton, raaka-aineita myöten, ja puuttua silti eläinkokeettoman kosmetiikan listalta. Kriittisenä kuluttajana vaadin todisteita väittämille. On nimittäin totta, että luonnonkosmetiikan sertifikaatti kieltää ainesosien ja lopputuotteiden testaamisen eläimillä, mutta sallittua kuitenkin on kolmannen osapuolen testaamien ainesosien käyttö. Yritysten omat merkinnät eivät aina kerro koko totuutta. Olennaista on yrityksen eläinkoemenettely kokonaisuudessaan, sillä eläinten ei tulisi kärsiä ihmisen kauneuden tähden missään tuotekehittelyn vaiheessa.

Yrityksillä on halutessaan mahdollisuus hakeutua mukaan standardiin ja antaa näin kuluttajille varmuus tuotteiden eläinkokeettomuudesta. Kaikki yritykset eivät tästä huolimatta hakeudu standardiin. Tällaisissa tapauksissa kuluttajan on itse tehtävä päätös, luottaako yrityksen sanaan vai suosiiko tuotteita, joiden eläinkokeettomuus on puolueettomasti tarkistettu. Yrityksen näkövinkkelistä ajateltuna uskoisin listalle kuulumisen olevan myyntivaltti.

Toivoisin, että aidosti asiasta kiinnostuneille löytyisi asiantuntevaa ja luotettavaa tietoa, myös suurista tavarataloista. Toivoisin myös, että jatkossa eläinkokeettoman kosmetiikan listalla olevat tuotteet olisivat isoissakin tavarataloissa helposti saatavilla, kaikkien nähtävillä. Tähän me kaikki voimme vaikuttaa, nimittäin antamalla palautetta kauppiaille ja suosimalla tuotteita, jotka löytyvät eläinkokeettoman kosmetiikan listalta.

Jos haluat antaa tukesi kosmetiikan eläinkokeiden täyskiellolle EU:ssa, allekirjoita tämä vetoomus!

Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalta voit tarkistaa, mitkä kosmetiikkamerkit ovat varmasti eläinkokeettomia.

Ninni Pekkala
Kirjoittaja on Animalian varainhankkija

Lähteet:

FICAMin ja eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien rahallinen tuki on taattava

Neljä yritystä pois eläinkokeettoman kosmetiikan listalta

Eläinsuojelujärjestöt: EU vaarassa lipsua kosmetiikan eläinkoekiellosta

Euroopan komission sivut

 

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

Vegaanista rehunsyöjäksi

Tietämättömille kasvissyönti kuulostaa raakojen porkkanoiden pureskelulta ja salaatinlehdiltä. Tämän takia viimeiset parikymmentä vuotta olen esimerkilläni halunnut näyttää, että vegaani syö ihan samoja tuttuja ruokia kuin muutkin, paitsi että lihan, kananmunien ja maitotuotteiden sijaan ainesosina on käytetty jotain muuta. Olen syönyt jätskiä, hampurilaisia, pitsaa, limpparia, jugurttia, kakkuja, lasagnea ja makkaraa. Ei ruokavalioni silti epäterveellinen ole ollut, koska olen myös hedelmähullu ja rakastan isoja salaatteja sekä aasialaista ruokaa.

En enää pysty syömään samoin kuin ennen, koska ihan terveellisinä pidettävien voileipien ja thaicurryjen nauttiminen lähtee lapasesta. Minun on siis pitänyt terveellistää ja keventää ruokatottumuksiani.

Olen aloittanut raakaruoan suhteen samanlaisen prosessin kuin entiset lihansyönnin vauhkot puolustajat, jotka ovat päässeet jonkun mielessään olevan esteen yli ja ryhtyneet kasvissyöjiksi.

Soijapihvit, seitanleikkeet ja kuppikakut ovat minulle pyhä asia, joilla voi todistaa kasvissyönnin olevan helppoa. On ollut hankalaa päästä irti siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse olla se henkilö, joka omalla herkuttelullaan todistaa maailmalle, että vegaani voi syödä kaikenlaisia ihanuuksia. Rasvassa, suolassa ja sokerissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kaikki meistä, niin kasvis- kuin sekasyöjistäkään, eivät pysty näitä kohtuullisuuden nimissä syömään, mikä on harmi.

Vähitellen olen muuttunut sellaiseksi vegaaniksi, jollaiseksi tietämättömimmät luulevat kaikkia vegaaneja, eli mauttomien rehujen märehtijäksi.

Raakaruoan nimeen vannovat syövät siis paljon vihanneksia raakana. Tämä vastaa ainakin minun käsitystäni yliterveellisestä ruoasta. Vaikka vertasin herkkuvegaanin raakaruokailijaksi ryhtymistä samanlaiseksi prosessiksi kuin hätääntyneen lihansyöjän ryhtymistä kasvissyöjäksi, on näissä kuitenkin valtava ero: kasvissyöjäksi ryhdytään yleensä eettisten syiden takia. Eettinen ajatusprosessi johtaa usein siihen, että liharuoan syöminen alkaa tuntua yhtä mahdottomalta ajatukselta kuin kivien syöminen. Tällöin liha ja muutkin eläintuotteet jäävät kokonaan pois käytöstä.

Raakaruokailu sen sijaan on terveellisyystouhua ja siksi ei ole mitään syytä olla ihan ehdoton ja eliminoida kokonaan kypsennettyä ja teollista ruokaa. Siksi mitä varmimmin juhannuksena grillaan seitanmakkaroita ja syön niitä ihan liian monta. Sitten siirryn taas raakaruokien pariin, joiden moninaisuus on alkanut hämmästyttää minua ihan vastaavalla tavalla kuin aloittelevaa kasvissyöjää hämmästyttää miten kasviksista voi tehdä ihan kaikenmakuista ruokaa.

Jenni Pasanen

Kirjoittaja on työskennellyt muun muassa Animalian tapahtumatuottajana

 

Kategoria(t): Animalia, kasvissyönti | 1 kommentti

Miehet mukaan toimintaan!

Animalian toiminnassa miehet ovat vähemmistössä, mutta eivät sentään harvinaisia tai uhanalaisia. Kysyin parilta aktiivilta, minkälaista Animalian toiminta on miehisestä näkövinkkelistä katsottuna.

Turun alueosastossa toimiva Jari Kärkkäinen, 36, päätyi Animaliaan kouluvierailijakoulutuksen kautta. ”Tapaaminen Helsingissä johti minut kokouksiin Turussa ja sitä myötenhän peli olikin selvä”, Kärkkäinen tuumaa. Kärkkäiselle mieleenpainuvia tehtäviä ovat olleet muun muassa julisteiden suunnittelu sekä vegaanisten pipareiden jakaminen Turun keskustassa possukorvat päässä. Myös pöydänpito, kokoukset ja kokkauskurssin suunnittelu ovat Kärkkäiselle tuttuja.

Roope Kanninen, 23, on ollut jo useamman vuoden mukana Oulun alueosaston toiminnassa. Hän on tehnyt muun muassa kouluvierailuja ja ollut kampanjoimassa kaduilla. Kanninen on toiminut myös alueosaston varainhoitajana ja hiljattain hänet valittiin Oulun alueosaston puheenjohtajaksi. Monitoimimies Kanninen on siis tuttu monelle Oulun alueen aktiiville.

Kysyin, mitä mieltä Animalian miesaktiivit ovat väitteestä, jonka mukaan Animalia on vain teinityttöjen järjestö.

”Sehän ei pidä paikkaansa”, Kärkkäinen toteaa pontevasti. “Nuoret tytöt ovat ilman muuta tervetulleita toimintaan mukaan, mutta ainakin Turussa vapaaehtoiset ovat selkeästi varttuneempia, porukan nuorin aktiivi on parikymppinen.”

Mike Tyson on vegaani. Kuva: Wikipedia

Kanninen puolestaan muistuttaa, että maailmalla moni niin sanottu machomies on toiminut samojen asioiden puolesta, joiden eteen Animaliakin toimii, esimerkeiksi Kanninen nostaa vegaaniksi ryhtyneen Mike Tysonin ja turkistarhauksen lakkauttamisen puolesta kampanjoineen Jean-Claude Van Dammen.

Animalian toiminnassa kuitenkin enemmistö on naisia. Miksi miehet eivät uskaltaudu mukaan yhtä runsain joukoin?

Kanninen epäilee, että esteenä on kasvissyönnin maine. ”Miehien on kyllä sosiaalisesti hyväksyttävää välittää eläimistä siinä missä naistenkin, mutta tuotanto-olojen kritisoinnista seuraa helposti johtopäätöksenä kasvissyöntiin siirtyminen. Monille miehille se ei vain yksinkertaisesti ole miehisyyden kannalta hyväksyttävä vaihtoehto, joten mieluummin kiistetään koko moraalinen ongelma”, Kanninen selittää.

Kärkkäinen puolestaan miettii, että Animalian toiminta ei ehkä ole nuorille miehille tarpeeksi jännittävää. ”Itse näen toiminnan pikemmin asennekasvatuksena ja tiedon jakamisena kuin mielenosoittamisena”, Kärkkäinen jatkaa ja myöntää, että monilla on Animaliasta virheellinen käsitys teinityttöorganisaationa, jossa kauhistellaan asioita, muttei kuitenkaan oteta kantaa.

Miesten mukaan saamiseksi Kärkkäisellä ja Kannisella on muutama ehdotus.

Kannisen mielestä tarvitsisimme positiivisia roolimalleja esimerkiksi jonkun suomalaisen ”kovan jätkän”, joka ilmoittautuisi kasvissyöjäksi tai puhuisi eläinten oikeuksien puolesta. Olkoon tämä siis vinkkinä julkisuudesta tutuille tyypeille!

Kärkkäinen kehottaa miehiä voittamaan ennakkoluulonsa, tulemaan kokoukseen ja tutustumaan toimintaan. ”Toimintaan tulemisen korkein kynnys on siinä omalla kotiovella. Sen kynnyksen yli kun pääsee, asiat kyllä järjestyvät”, Kärkkäinen vinkkaa.

Molemmat aktiivit suosittelevat Animaliaan tutustumista. ”Toiminta alueosastossa on erittäin matalan tason toimintaa, jossa ihan oikeasti voi vaikuttaa siihen mitä tehdään ja miten asiat etenevät”, Kärkkäinen vakuuttaa.

Tutustu Animalian alueosastotoimintaan

Tule Animalian vapaaehtoiseksi

Ninni Pekkala
Animalian varainhankkija

Kategoria(t): Animalia, kasvissyönti | 1 kommentti

Trendikäs ja hyvännäköinen

Kuva: Tero Heino

Moni ajattelee, että eläinystävällinen ei sovi samaan lauseeseen muodikkaan, trendikkään ja hyvännäköisen kanssa. Eläinystävällistä kuluttamista pidetään usein salatieteenä, pienen sisäpiirin juttuna, jossa vain tarkkaan valituille ihmisille kerrotaan mistä löytää eläinkokeetonta kosmetiikkaa tai kauppoja joiden valikoimissa ei ole aitoa turkista. Me päätimme ottaa kuvasarjan todisteeksi siitä, että myös eläinystävällinen kuluttaja voi olla tyylikäs ja muodinmukainen eikä se ole edes vaikeaa!

Kuluttajien suureksi iloksi turkittomien liikkeiden lista kasvaa koko ajan. Listalla on mukana niin suuria vaateketjuja kuin pikkuruisia kivijalkaliikkeitä, joten vaihtoehtoja tuntuisi löytyvän. Turkittomien liikkeiden suosiminen on helpompaa kuin moni uskoisi. Listan liikkeistä löydät täältä: http://www.turkittomatliikkeet.fi/retailer_list.html

Eläinkokeettoman kosmetiikan listalla olevien tuotteiden löytämistä moni pitää työläänä, sillä merkit eivät kuulosta tutuilta. Näihin tuotteisiin ei törmää tv-mainoksissakaan. Listalla kuitenkin on esimerkiksi meikkijätti The Body Shop ja löytyypä esimerkiksi Sokoksenkin valikoimista useampi listalle kuuluva merkki. Listan eläinkokeettomista merkeistä löydät täältä: http://www.animalia.fi/kosmetiikkalista

Tutustukaa listoihin ja ottakaa ne käyttöön, sillä niiden tarkoitus on helpottaa arkipäivän kulutusvalintojen tekemistä.

Katso upeat muotikuvat alta!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvat: Tero Heino (http://www.teroheino.fi) ja Henri Juvonen (http://hooaajii.blogspot.com)
Meikkaustuotteet: The Body Shop
Kampaamotuotteet: Paul Mitchellin tuotteet lainasi Salon 5
Vaatteet ja asusteet: Globe Hope www.globehope.com ja Ethic www.ethic.fi
Meikkaus ja kampaukset: Elisa Koivuniemi ja Anette Paananen
Mallit: Riika Tamminen, Mia Siivonen ja Lauramaija Sinkkonen
Järjestelyt: Iiris Rautiainen

Kuvien kengät eivät ole aitoa nahkaa. Vegaanisia kenkiä löydät esimerkiksi Heluna Fashionista.

Kuvat (c) Tero Heino ja Henri Juvonen. Kuvien kaikenlainen lainaaminen tai käyttö ehdottomasti kielletty ilman kuvan ottajan lupaa.

Jenni Pekkala
Animalian varainhankkija 

Kategoria(t): Animalia | Jätä kommentti

Animalian presidenttitentti, osa 8/8: Paavo Väyrynen

Suomessa järjestetään presidentinvaalit heti vuodenvaihteen jälkeen. Vaikka uuden perustuslain myötä presidentin valta kapenee, on presidentillä arvojohtajana ja mielipidevaikuttajana mahdollisuus omalla esimerkillään vaikuttaa myös eläinten asemaan.

Animalia esitti kaikille presidenttiehdokkaille kuusi kiperää kysymystä eläinten hyvinvoinnista. Julkaisemme presidenttiehdokkaiden vastaukset myös Animalian nasuvastisanottu.com -blogissa joulukuun aikana.

Vastaukset julkaistaan Animalian toimistolla arvotussa järjestyksessä: Pekka Haavisto (9.12., vastaukset tässä), Eva Biaudet (11.12., vastaukset tässä), Paavo Arhinmäki (13.12., vastaukset tässä), Timo Soini (15.12., vastaukset tässä), Paavo Lipponen (18.12., vastaukset tässä), Sari Essayah (19.12., vastaukset tässä) ja Sauli Niinistö (21.12., vastaukset tässä).

Paavo Väyrysen kampanjatiimi lähetti Väyrysen vastaukset Animalian kysymyksiin 22.12.2012.

Paavo Väyrynen

Paavo Väyrynen (s. 1946) on pitkäaikainen poliittinen vaikuttaja. Väyrynen on pitkän ja monipuolisen poliittisen uransa aikana toiminut muun muassa Keskustan puheenjohtajana, kansanedustajana, ulkoministerinä, ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä, työvoimaministerinä, opetusministerinä sekä Euroopan parlamentin jäsenenä.

Poliitikkona Väyrynen tunnetaan muun muassa Euroopan union kriitikkona. Väyrynen on myös ahkera kirjoittaja, joka on julkaissut parikymmentä teosta.

Väyrysen vaalisivut löytyvät osoitteesta http://vayrynen.com/. Facebookissa Paavo Väyrysen kannatusryhmä löytyy täältä.

Paavo Väyrysen vastaukset Animalialle

Tuleeko mielestänne presidentin ottaa julkisesti kantaa eläinten hyvinvointiin liittyvissä eettisissä kysymyksissä?

Väyrynen: “Presidentin tulee ottaa kantaa eläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin.”

Kohtelevatko suomalaiset mielestänne eläimiä hyvin?

Väyrynen: “Valtaosa suomalaisista kohtelee eläimiä hyvin. Ongelman muodostaa pieni vähemmistö sekä tuotanto- että lemmikkieläinten omistajista. Myös luonnonvaraisten eläinten huonoa kohtelua esiintyy jonkin verran, ja sekin on yhtä tuomittavaa.”

Mikä on mielestänne pahin eläinten hyvinvointiin liittyvä epäkohta Suomessa ja miten se tulisi korjata?

Väyrynen: “Kaikenlainen eläinten huono kohtelu on väärin. Niitä on vaikea  panna “pahemmuusjärjestykseen”. Tärkeintä on jokaisen ihmisen oma vastuu, suhtautuminen eläimiin ja etenkin tahto eläinten huonon kohtelun ehkäisyyn. On puututtava eläinten huonoon kohteluun. Lapsille on annettava hyvää esimerkkiä eläinten kohtelusta. On tarkkaan harkittava mahdollisuuksia huolehtia eläimistä, ennen kuin hankitaan omia eläimiä. Esimerkiksi hylättyjä kesäkissoja ja muita lemmikkejä jätetään käsittämättömän piittaamattomasti heitteille.”

Kannatatteko turkistuotannon lakkauttamista Suomessa siirtymäajalla?

Väyrynen: “En kannata. Sen tulee säilyä laillisena elinkeinona. Turkistuotannossakin pitää kuitenkin koko ajan kiinnittää huomiota eläinten hyvinvointiin ja kehittää sitä.”

Minkälaisen henkilökohtaisen kulutusvalinnan olette tehnyt tai valmis tekemään edistääksenne eläinten hyvinvointia Suomessa?

Väyrynen: “Muun muassa ostamalla kananmunia, jotka on tuotettu kanaloissa, joissa kanoja hoidetaan hyvin.”

Minkälaisena näette eläinsuojelujärjestöjen merkityksen eläinten hyvinvoinnin edistäjinä Suomessa? Miten suhtaudutte eläinsuojelujärjestöihin?

Väyrynen: “Järjestöjen asiallinen eläinten hyvinvointiin liittyvien ongelmien esiin nostaminen ja esimeriksi hylätyistä eläimistä huolehtiminen ovat arvokasta työtä. Tällaiseen toimintaan suhtaudun erittäin myönteisesti. Eläinten hyvinvoinnin edistämisessä käytettyjen keinojen ja toimintamuotojen pitää olla lakien ja hyvien tapojen mukaisia. Suurin osa eläinsuojeluun ja -järjestöihin osallistuvista henkilöistä noudattaakin näitä periaatteita.

Pienen vähemmistön harjoittamia turkistarhaiskuja ja yöllisiä, luvattomia kuvauskeikkoja sikaloihin en hyväksy.”

Kategoria(t): eläinpolitiikka | Jätä kommentti

Animalian presidenttitentti, osa 7/8: Sauli Niinistö

 

Suomessa järjestetään presidentinvaalit heti vuodenvaihteen jälkeen. Vaikka uuden perustuslain myötä presidentin valta kapenee, on presidentillä arvojohtajana ja mielipidevaikuttajana mahdollisuus omalla esimerkillään vaikuttaa myös eläinten asemaan.

Animalia esitti kaikille presidenttiehdokkaille kuusi kiperää kysymystä eläinten hyvinvoinnista. Julkaisemme presidenttiehdokkaiden vastaukset myös Animalian nasuvastisanottu.com -blogissa joulukuun aikana.

Vastaukset julkaistaan Animalian toimistolla arvotussa järjestyksessä: Pekka Haavisto (9.12., vastaukset tässä), Eva Biaudet (11.12., vastaukset tässä), Paavo Arhinmäki (13.12., vastaukset tässä), Timo Soini (15.12., vastaukset tässä), Paavo Lipponen (18.12., vastaukset tässä), Sari Essayah (19.12., vastaukset tässä) ja Sauli Niinistö (21.12.). Ehdokkaista Paavo Väyrynen ei Animalian kysymyksiin ehtinyt vastata.

Sauli Niinistö

Sauli Niinistö (s. 1948) on Kokoomuksen presidenttiehdokas. Niinistöllä on pitkä poliittinen ura: hän on vaikuttanut muun muassa Kokoomuksen puheenjohtajana (1994-2001), Suomen valtionvarainministerinä (1996-2003) sekä eduskunnan puhemiehenä (2007-2011).

Politiikan ohella Niinistö on vaikuttanut muun muassa Suomen Palloliiton puheenjohtajana sekä Euroopan investointipankin varapääjohtajana.

Sauli Niinistön kampanjasivut sijaitsevat osoitteessa http://www.niinisto.fi/. Facebookissa Niinistöä voi kannattaa osoitteessa http://www.facebook.com/niinisto.

Sauli Niinistön vastaukset Animalialle

Tuleeko mielestänne presidentin ottaa julkisesti kantaa eläinten hyvinvointiin liittyvissä eettisissä kysymyksissä?

Niinistö: “Presidentti voi mielestäni oikein hyvin ottaa kantaa myös eläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin.”

Kohtelevatko suomalaiset mielestänne eläimiä hyvin?

Niinistö: “Valtaosa suomalaisista varmasti kohtelee eläimiä hyvin, olipa sitten kyse tuotanto- tai lemmikkieläimistä. Valitettavasti joukkoon mahtuu aina niitäkin, jotka laiminlyövät vastuunsa. Nämä tapaukset ovat niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta surullisia, sillä usein niihin liittyy myös muun elämänhallinnan järkkymistä.”

Mikä on mielestänne pahin eläinten hyvinvointiin liittyvä epäkohta Suomessa ja miten se tulisi korjata?

Niinistö: “Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edellytykset koko maassa tulisi varmistaa. Asianmukaisen valvonnan toimivuuteen sekä säädösten ajantasaisuuteen on syytä kiinnittää huomiota”

Kannatatteko turkistuotannon lakkauttamista Suomessa siirtymäajalla?

Niinistö: “En näe turkistarhauksen lakkauttamista ratkaisuna esiin tulleisiin ongelmiin. Turkistarhauksessa ja muussa eläintenpidossa eläinten hyvinvointi on kaiken A ja O. Viranomaisvalvonta sekä alan omavalvonta tulee olla korkealla tasolla, jotta laiminlyöntitapaukset vältetään.”

Minkälaisen henkilökohtaisen kulutusvalinnan olette tehnyt tai valmis tekemään edistääksenne eläinten hyvinvointia Suomessa?

Niinistö: “Eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat tulevat lähelle päivittäisillä ruokaostoksilla, siis onnellisen kanan munia.”

Minkälaisena näette eläinsuojelujärjestöjen merkityksen eläinten hyvinvoinnin edistäjinä Suomessa? Miten suhtaudutte eläinsuojelujärjestöihin?

Niinistö: “Vaimoni on toiminut aktiivisesti. Järjestöt tekevät arvokasta ja pitkäjänteistä työtä eläinten hyvinvoinnin kohentamiseksi. Järjestöjen työ osoittaa, että yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikuttaminen rakentavassa hengessä saavat aikaan muutoksia.”

Kategoria(t): eläinpolitiikka | Jätä kommentti

Animalia Sampo Marjomaan Way Up High -musiikkivideon kuvauksissa

Sampo Marjomaan videon kuvauksissa. Kuva (c) Tero Heino

Seison kosteanharmaana sunnuntaiaamuna jossakin Itä-Helsingin tuolla puolen, studiohallin luona silmät punaisena huutaen unta. Mielessäni on vain yksi kysymys: miksi olen täällä viikon ainoana vapaapäivänäni?

Sadesumu jatkaa masentamistaan, kun tehdasalueelle kaartaa henkilöauto. Ovet avautuvat ja esiin ilmestyy pirteä miesjoukko. Kätellessämme tunnistan vain yhden heistä, TV:stä tutun Sampo Marjomaan. Hänen ”Way Up High”- musiikkivideonsa kuvauksia olemme toisen animalialaisen kanssa pestautuneet seuraamaan.

Hallin ovet aukeavat ja eteemme ilmestyy oikea studiomaailma. Tarkoitukseni on seurata läheltä Sampoa ja tiimiä työssään, he kuvaavat eläinaiheista musiikkivideota. Siinä maailmankuva on käännetty päälaelleen: koekaniinit retuuttavat ihmisiä. Ajankohtainen aihe ja mielenkiintoinen toteutustapa. Oloni on jännittynyt. En malta odottaa.


Sampon kuvauksissa. Kuva (c) Tero Heino

Sampon videon kuvauksissa. Kuva (c) Tero Heino

Muun tiimin valmistellessa paikkoja kuvauskuntoon Sampo avaa meille projektiaan ja kertoo päivän kuvaussuunnitelmasta. Saamme myös kuulla valmiiksi purkitetusta pätkästä, jossa oli mukana koiralauma. Siinä esiintyneet eläimet ovat Pelastetaan koirat  -järjestön kautta Suomeen adoptoituja koiria. Mahtava kuulla! Miten yhteistyö neliraajaisten kanssa sujui? “Hyvin, kunhan oli taskut täynnä herkkuja”, Sampo naurahtaa.

Mistä ajatus videon tarinaan oikein syntyi? “Eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Tein ‘payback’ -idealla kuvituksia omaksi huvikseni ja halusin kokeilla miten moinen roolien vaihto toimii kauniin balladin videolla. Kukaan ei myöskään halua nähdä videoita kituvista eläimistä, mutta kärsiviä ihmisiä olemme tottuneet näkemään tv:ssä joka ilta. Tällaisia teemoja halusin yhdistää visuaalisesti kauniin klassiseen mustavalkoiseen kuvaan”, Sampo kertoo.

Entä mikä on viesti, jonka haluat kansalle tällä tuotoksella välittää? “En halua saarnata, vaan herättää kysymyksiä; olemme kaikki eläimiä – minkälaiset oikeudet meillä on päättää muiden eläinten elämästä ja kuolemasta? Haluan myös, että videon voi katsoa tummasävyisenä fantasiana, eikä katsojan tarvitse ajatella mitään. Ehkä sitten alitajunnan haaviin jää joku idea itämään paatuneimmallekkin katsojalle”, Sampo kertoo.

Sampon videon kuvauksissa. Kuva (c) Tero Heino

Sitten ei muuta kuin kuvaamaan! Rekvisiittaa katsellessani en oikein tiedä mitä ajatella, katse harhailee mustasta mustaan. Verhoilluista seinistä kattoon ja sitä kautta samanväriseen kokolattiamattoon. Silmät osuvat pöydälle, johon on kasattu kuvauksiin tarkoitettua rekvisiittaa – tavaraa jota  oikeassa elämässä käytetään päivittäin. Karmivan näköisiä kapineita. Niitä on Sampo itse hankkinut mm. sairaalasta, lihaleikkaamosta ja armeijan ylijäämämyymälästä. Loput hän rakensi itse. Askartelu kun kuulemma piristää päivää.

Studion keskelle on sijoitettu koroke, joka on tilan ainoa valaistu paikka. En voi olla huomaamatta paperimassasta taidolla valmistettuja eläinnaamareita (juuri sellaisia joita tekisi mieli kokeilla) ja ihonmyötäisiä beesejä kokovartaluasuja (joita ei tee mieli kokeilla). Toisin sanoen näyttelijöiden puvustusta.

Videokuvauksissa. Kuva (c) Tero Heino

Tiimi on valmis ja kuvaus alkaa, siirryn itse istumaan pimentoon, studion perälle seuraamaan tapahtumia. Huumorilla höystetty päivä saa käänteen, kun näyttelijät alkavat esiintymään ja suunniteltuja freimejä ruvetaan kuvaamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kuin sikapäinen hahmo retuuttaa polvillaan olevaa ihmistä, alkaa oman mielen syvyyksistä puskea ahdistus. Ei tietenkään sen hetkistä ihmiraasua kohtaan vaan todellisuutta. Viime aikoina mediassa esillä olleet sikatilavideot ja niistä käydyt keskustelut tulevat mieleeni ja saavat tämän tytön totiseksi. Tässä ollaan nyt kyllä kaukana Hauskat kotivideot- konseptista, karussa todellisuudessa. Tämä tietenkin on tämän videon tarkoituskin.

“Tässä pitää näkyä se lihatuotannon julmuus ja raakuus.” Sampon ääni kuuluu kameramiehen viereltä. Siitä tunnistaa aitoa tekemisen halua. Hän ohjeistaa kuvaajaa, näyttää millasessa asennossa kuvattavan tulisi olla, pitelee valoja. Hän tekee käytännössä kaikkea ja kaikkialla. Aika paljon puuhaa yhdelle ihmiselle, mutta Marjomaa ihan omasta tahdostaan halusi pitää kaikki projekin langat käsissään: “Haalin puvustuksen, tarpeiston, esiintyjät, värjäsin itse vaatteet ja niin edespäin. Olen siis ohjaaja-tuottaja-esiintyjä, klassinen diktaattoriluonne.”

Seuraan hiljaa, kun näyttelijät vaihtuvat, valoja korjaillaan ja kameran kuvakulmia muunnellaan. Mietin hiljaa näkemääni ja punnitsen ajatuksiani, haaveilen ja pohdin. Kuuntelen, kun Sampo ja muut paikalla olevat ihmiset keskustelevat ja vaihtavat näkemyksiään. Tunnen ylpeyttä heidän puolestaan, että joku on uskaltanut tarttua tällaiseen ajankohtaiseen aiheeseen ja on valmis tuomaan sen esille tälläisessä muodossa. Päässäni on käynnissä melankolinen diasarja tuotantoeläimistä, koe-eläimistä, viihde-eläimistä ja niiden lyhyestä, vääränlaisesta elämänkaaresta.

Kuvauksissa. Kuva (c) Tero Heino

Studion hälinä saa mieleni pysähtymään kysymykseen siitä, mitä minä voisin tehdä tämän asian eteen? Miten voisin ottaa mallia tästä projektista, kantaa oman korteni kekoon hyvän asian puolesta? Miten meistä jokainen voisin tehdä sen?

Yksi käyttää aihetta musiikkivideossaan, toinen ryhtyy vegaaniksi, kolmas ottaa kantaa turkistuotantoon ja viettää kokonaisen päivän häkissä keskustan kävelykadulla. Tapoja on monia, eikä niiden aina tarvitse olla radikaaleja ja suuria. Jokainen on kykeneväinen tekemään jotakin. Ainakin kuoppaamaan turhat mielenvääristykset jotka väittävät, että ei yksi ihminen voi muutosta tehdä. Kaikkihan tietävät, että meretkin alkavat pisaroista…

On tauon paikka ja palaudun universuminparantaja-ajatuksistani takaisin maan pinnalle. On yllätävää, että pelkästään kuvausten katsominen saa ihmisen näin mietteliääksi. Valmista videota siis odotellessa! (tämän blogimerkinnän lopussa, -toim.huom)

The Sampon musiikkividen ”Way Up High” aihe on, kuten taisin jo manita?, todella ajankohtainen. Sampon mielestä vuodenaikakin on oivallinen sisältöä ajatellen. Yhdyn häneen täysin, sillä mikä olisikaan parempi hetki räjäyttää video katsojien verkkokalvoille kuin joulun aikaan! Toivon todellakin joka ikisen mahdollisen pulliaisen näkevän sen.

Sunnuntaipäivä vaihtuu illaksi, mutta studiossa kamerat edelleen käyvät, kun poistumme paikalta kokemuksen verran rikkaampina. Istun hämärässä bussissa kotimatkallani ja katson ulos sadesumua. Käsitän jälleen kerran, miksi päätin käyttää sen ainoan vapaapäiväni.

Teksti: Anna Peponis

Kuvat: Tero Heino – http://www.teroheino.fi 
Kuvien kopiointi, levitys ja muu käyttö ehdottomasti kielletty ilman kuvaajan lupaa. 

The Sampo: Way Up High -video

Kategoria(t): Animalia, eläinsuojelu | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti